Oli meidän hääpäivä ja vihkimiseen oli (taas) kaksi tuntia aikaa. Olimme juhlapaikalla, joka ei ollut kyllä se paikka, jossa oikeasti häitämme vietämme ja siellä oli täysi kaaos päällä. Minulla ei ollut pukua, eikä kimppua, eikä oikeastaan yhtään mitään. Tämä johtui aivan siitä, etten ollut ehtinyt/jaksanut tehdä asioita ajallaan.
Lisäksi kaikki viilettivät jossain, eikä keneltäkään herunut minulle apua tai tukea. Minusta alkoi kuoriutua oikea bridezilla. :D
Päätin hakea hääpaikalla olevasta kojusta oluen pahimpaan ketutukseeni. Koju oli siis ihan meidän häitä varten ja joku tuttu se jätkä oli olevinaan siinä tiskillä. En kyllä tiedä kuka se oli.. Sitten se sanoi ensin minulle, ettei voi antaa olutta, jos en palauta edellistä pulloa takaisin, eikä minulla sitä tietenkään ollut. Siinä hetken kinattuamme hän antoi periksi ja antoi sen oluen minulle, mutta se maksoi viisi euroa... :o Siis pieni pullo.Siinä sitten oluttani hörppien mietin, että mitäs kaikkea nyt pitäisi tehdä, että saadaan edes jonkunlaiset juhlat kokoon. Kaaso oli ympäripäissään ja viiletteli (taas) omilla teillään, seremoniamestari ei ollut kehittänyt mitään ohjelmaa häihin...
Sukulaiset olivat kuitenkin päättäneet yllättää minut kuorolaululla. (Ei pahalla, mutta en hirveästi välittäisi kyllä oikeasti kuulla sukuni yhteislaulua!!) Olin jo ihmetellyt, että missä Antti on ja se löytyikin sieltä kuoron seasta... -.-
Hääkarkki- ja jotain muuta koria kannoin johonkin ja ne painoivat ihan hirveästi, eikä kukaan silti auttanut.
Sen enempiä en siitä unesta muista, mutta olihan tuossakin jo stressattavaa.. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos!