Pukupainajainen ja vanhempia unia

Olen tuonne toiseen blogiini kirjoitellut hääuniani, enkä jostain syystä niitä siirtänyt tänne. Nyt tulin hieman katumapäälle ja laitan ne kaikki tähän samaan postaukseen.
Ensimmäisenä kuitenkin viimeöinen uneni:

Omiin häihin lähtöön oli kaksi tuntia aikaa. Olin tekemässä pukuni kokonaan itse (ompelemassa myös) ja tajusin, etten ole tehnyt vielä kuin alaosan. Mietin kuumeisesti, että ehtisinkö kahdessa tunnissa kaavoittamaan ja ompelemaan yläosan, mutta totesin, ettei onnistu millään.
Tästä ei vielä kunnon paniikkia syntynyt, kun ajattelin, että laitan yläosaksi yhden vanhan näyttävän yläosan.
Paniikki iski siinä vaiheessa kun muistin, että olen kyseisen yläosan myynyt huuto.netissä pois (oikeastikin olen sen myynyt). Voi sitä surun ja ahdistuksen määrää! Tärinä paniikki. :D

Yht'äkkiä lähtö olikin ikäänkuin polttareihini, mutta ne eivät olleet mitkään tavanomaiset, että kaverit hakee mukaansa tms. Minun piti lähteä esiintymään sirkukseen... Päälläni oli punainen(??) T-paita ja etsin sille kuumeisesti alaosaksi hametta, mutta kaikki hyvät olivat pyykissä. Jotain häikkää oli myös sukkien kanssa. Ja taas oli kamala kiire!

Onneksi vain unta! Oikeasti olen nyt kaavoittanut KOKO puvun 1/4 koossa ja seuraavaksi piirrän kaavat 1/1 kokoon. Homma hanskassa siis! Ja hanskat jopa tallessa! :)

Ja nyt niitä aiemmin näkemiäni unia.

Maaliskuussa nähty uni:

Olimme Antin ja äitini kanssa unessa koruliikkeessä ostamassa minulle sormusta ja löysinkin aivan upean yksilön (joka itseasiassa oli hyvinkin sen oloinen, kuin sormus, jota olen hieman suunnitellut), jonka sitten pistin tilaukseen.
Sitten huomasin siinä vitriinissä aivan ihanat korvakorut, joissa oli violetit kivet ja hintakin oli lapussa vain 30€. Sitten myyjä antoi ne käteeni ja sanoi, että ei niille jää hintaa kuin kaksi euroa, koska ne ovat niin vanhat ja huonokuntoiset. Ne olivat siis sellaiset klipsikorvikset, joita ainakin minulla oli muovisina versioina pienenä. Ne olivat metalliset ja klipsit olivat aika heikot ja ne lenksotti jotenkin kummasti. Sitten äitini sanoi, että ei niitä kannata ostaa kun ovat niin huonokuntoiset, että kannattaa etsiä jotkut edullisemmat(???) ja maalata ne violetiksi mallimaalilla (tarkoittanee pienoismallimaalia..??). :D

No, korvikset jäi kauppaan ja sormuksen olin laittanut tilaukseen ja lähdimme ulos kaupasta. Olimme menossa tien yli ja meille paloi punaiset valot. Äitini vain käveli punaisia päin ja huusi sitten meille tien toiselta puolelta, että "no ettekö nyt viitsineet tulla?? Ei tässä ole koko päivää aikaa!" Ja minä huusin ja piruilin takaisin, että "Minun äitini on opettanut, että liikennesääntöjä on noudatettava! Ei kun mistähän olisinkaan sen oppinut..!!?" :D

Huhtikuun alussa nähty uni:

Meillä oli kirkkohäät ja matka alttarille meni kohtalaisesti.. En vain tiennyt kummalla jalalla pitäisi aina astua ja vaapuin alttarille kuin ankka, mutta se nyt ei menoa haitannut.
Naimisiin pääsimme ja kaikki oli hyvin, kunnes tuli sormuksen pujotuksen vuoro... Se oli mielestäni niin ruma sormus, että itku meinasi kirjaimellisesti tulla. Antti oli hankkinut sormuksen oman mielensä mukaan ja minä en pitänyt siitä yhtään!

Sormus oli tälläinen, mutta valkokultainen ja sydämet olivat punaiset. Näyttää mielestäni oikeastikin kaikelta muulta kuin aidolta korulta ja punaisilla sydämillä mielikuva tuli vieläkin enemmän suklaamunayllätyksestä...

Epämieluisan sormuksen lisäksi epämieluisaa oli se, että alttarille ilmestyi muutama sossutäti ja poliisi... Meille niillä ei ollut mitään asiaa, eikä kellekään vieraallemme. En tiedä miksi ne tulivat meidän seremonioitamme häiritsemään, mutta pahamielihän siitä(kin) tuli.

Lisäksi jouduimme kuvaukseen vesisateeseen joidenkin tuntemattomien ihmisten kanssa, kun ei ollut aikaa tai rahaa tai jotain kuvata meitä ihan kahdestaan. Hääkuvassamme oli siis joukko tuntemattomia, vähän niinkuin luokkakuva.

Huhtikuun lopulla nähty uni:

Olimme jossain juhlissa, joiden oli tarkoitus olla samalla häämme. Olimme tilanneet tuomarin netistä, eikä hän ollut ilmoittanut mitään, että aikooko tulla vai ei. Tuomari, tai useampikin (joka tapauksessa lauma tyyppejä) sitten ilmestyi kello kaksi, joka oli tarkoituksenakin. Huh!

No, ei se niinkään helpotus sitten ollutkaan...
Ensinnäkin joukkio näytti siltä, ettei heillä mitään virallisisa vihkimisoikeuksia ollut, mutta ajattelimme, että ok, saa häät pidettyä ja käydään vaikka sitten heti maanantaina maistraatissa vahvistamassa asia.
Ensimmäinen tyyppi sanoi, ettei osaa kuin englantia ja se nyt ei kuulostanut hyvältä. Toinen sanoi, että voi vihkiä meidät vain, jos varmasti olemme odottaneet siveästi avioliittoon asti ja jos emme ole odottaneet, se selviäisi kyllä...

No eihän meidän auttanut kuin valita tämä engelska tyyppi. Ajattelin, että kyllähän se passaa kun kirjoittaa vain paperille suomeksi saman litanian ja jakaa englantia taitamattomille vieraille...
Kuulosti aika pätevältä suunnitelmalta, kunnes näin mitä tämä tuomari oli kirjoittanut paperiin... Se alkoi (englanniksi tosin) jotenkin näin: painu helvettiin elämästäni! Tai tulekin takaisin!

EEEEEEEEIIIIIII!!!!!
Koko paperi oli täynnä negatiivista tekstiä ja suurimmaksi osaksi siinä oli vielä jotain tapettuja tikku-ukon kuvia. Kellokin oli jo puoli neljä ja oli todella todella kiire saada teksti kuntoon, että pääsisimme asiaan ja juhlimaankin.

Onneksi heräsin! Osa ahdistuksestani oli kyllä siirtynyt todellisuuteenkin, mutta onneksi noin vartin heräämisestä olin jo ihan normaali taas. :D

Toukokuussa nähty uni:

Meillä oli häät, mutta ei ollut tuomaria, ei edes varattuna. Soitimme sitten tuomarille ja hän lupasi tulla seitsemältä... Äitini ehdotti, että syömme ensin ja vihitään sitten kun tuomari saapuu. Minulla ei ollut pukua, ei kimppua, eikä me oltu itseasiassa kutsujakaan lähetetty, mutta jotenkin ihmiset olivat kyllä paikalla. Kaasoa huutelin apuun, mutta häntä kiinnosti enemmän jutella pöydässä vieraiden kanssa kuin hoitaa hommiaan...
Jostain sain valkoisen(!!!?) puvun, josta roikkui kaikenmaailman satiini- ja pitsinauhoja, jotka sitten tietysti lilluivat pöntössä vessassa käydessäni ja siinä vaiheessa tuli unessa itku; vasta!
Tosi tilanteessa jos kaikki menisi noin päin mäntyä, tulisi se itku jo kyllä paljon aikaisemmin.

Että sellaisia! :D
Onneksi niitä ei vielä kauhean paljoa ole ollut, mutta tähänkin tiedän itseasiassa syyn... Maalis-huhtikuussa en muuta paljoa ajatellutkaan muutamaan viikkoon kuin häitä ja touhotin niiden suunnittelujen kanssa aivan kauheasti ja siksipä näin hääpainajaisiakin. Sitten pidin tietoisesti pääni häävapaana muutaman kuukauden, enkä nähnyt häistä uniakaan. Nyt kun olen taas kaivanut kaikki hääjutut kaapeista, laatikoista ja pääni uumenista, niin alkaa alitajuntakin taas syytää noita unia minulle. Veikkaan siis, että tästä lähtien alan taas näkemään niitä enemmän. :/